Suomen työllisyysasteen trendi on supistunut noin 3 prosenttiyksikköä vuoden 2022 huippulukemista. Työttömyysaste huitelee yli kymmenessä prosentissa ja EU-maiden korkeimmalla tasolla.

Vienti on vetänyt viime vuosina ja myös yksityiset investoinnit ovat elpyneet, mutta hallituksen leikkaukset ovat supistuneet julkista ja yksityistä kulutusta. Leikkausten kierre on vienyt myös kotitalouksien luottamuksen tulevaisuuteen, mikä on näkynyt säästämisasteen kasvuna.

Työttömiä ja sosiaaliturvan varassa olevia on pyritty työntämään etuusleikkausten ja -kiristysten kautta työmarkkinoille, vaikka kaikkien työpanokselle ei ole markkinoilla kysyntää.

MASSATYÖTTÖMYYS on inhimillinen tragedia, koska työttömät eivät pääse elättämään itseään ja perhettään palkkatuloilla.

Tällä hetkellä Suomessa puhutaan kyllä työttömien kannustamisesta töihin, mutta juuri kukaan ei puhu työttömien oikeudesta työhön.

Työttömyys on paitsi inhimillinen tragedia niin sekä lyhyen että pitkän aikavälin kansantaloudellinen kriisi. Lyhyellä aikavälillä työttömien työpanos ei pääse hyödyttämään yhteiskuntaa. Toisin sanoen kansantalous käy aliteholla.

Pitkällä aikavälillä työttömyys syrjäyttää työntekijöitä ja syö potentiaalista talouskasvua. Pitkittyvä työttömyys syö osaamista, itseluottamusta ja työmotivaatiota sekä stigmatisoi.

Juhlapuheissa nuorten kerrotaan olevan Suomen tulevaisuus, mutta poliittinen järjestelmä on reagoinut tuskastuttavan hitaasti nuorten synkkään työmarkkinatilanteeseen.

Ensimmäiset työpaikat ovat poikkeuksellisen tärkeitä, jotta nuoret saavat jalan työmarkkinoiden oven väliin.

Jos tilanteeseen ei saada muutosta, niin Suomesta työmahdollisuuksien perässä muuttavien nuorten ja työmarkkinoilta syrjäytyvien nuorten määrä tulee kasvamaan jyrkästi.

SUOMESSA on keskusteltu viime kuukausina talouskasvun piristymisestä ja datakeskusbuumista.

Epäilen kuitenkin, että Suomen massatyöttömyyden 2020-luvun loppupuolella poistavaa poikkeuksellista noususuhdannetta ei ole tulossa.

Lisäksi suurten puolueiden sitoutuminen velkajarruun ja kireään finanssipolitiikkaan kertoo siitä, että puolueet ovat kiinnostuneempia julkisesta velasta kuin työllisyydestä.

On aika lopettaa kaunistelu ja sanoa asia niin kuin se on: jos nykyinen linja jatkuu, massatyöttömyydestä tulee työmarkkinoiden uusi normaali.

Mikäli talouspolitiikan linjaan ei saada muutosta, niin ensi hallituskaudella pitäisi ainakin investoida työvoimapolitiikkaan.

Aikuiskoulutustuen palauttaminen, terveydenhuollon asiakasmaksujen alentaminen ja palkkatuen resursointi ja sovellusalan laajentaminen ovat esimerkkejä järkevistä työmarkkinauudistuksista.

Kirjoittaja on johtava asiantuntija Uuden talousajattelun keskuksessa.